Missä mennään

No niin, jos niitä kuulumisiakin ehtisi joskus kirjoittelemaan. :)

Meille kuuluu oikein hyvää. Millille ja Nanolle tulee koko ajan lisää ikää. Milli on jo 2 vuotta ja 2 kuukautta, ja Nanokin täyttää ensi maanantaina 11 kuukuautta. Uskomatonta, että sekin neiti on kohta yksi vuotta.

Nanolla oli pari viikkoa sitten silmätulehdus, ja käytiin eläinlääkärissä tarkistuttamassa silmät ja Nano sai silmätippoja. Antoi laittaa tipat tosi hienosti, eikä yhtään yrittäny väistää. Punnitsin Nanon samalla reissulla ja painoa oli 42kg, eli 1,5kg oli noussut paino noin 1,5 kuukaudessa. Sen verran kasvua on kuitenkin tullut, että uusi panta piti ostaa. Panta on nyt 60cm, pari reikää on varaa kasvua tulla lisää. Kun on oikeissa mitoissa, niin ostan sitten lopullisen pannan. Tämä uusi punainen leveä panta maksoi vain 10 euroa. :)

Lunta on paljon, ja tarkoittaa sitä, että takapihan aita jää välillä vähän matalaksi. Yksi iltapäivä poika huusi huoneestaan, että Nano on naapurissa. Äkkiä ulos herkkujen kanssa, ja Nano takaisin kotipihaan. Tarkistin mistä kohtaa oli aidan yli mennyt, ja totesin, että onneksi huomattiin heti. Pari päivää myöhemmin tuli ilmi jotain ihan muuta. :D Juttelin naapurin kanssa (heidän jonka pihassa Nano oli), joille on tullut pieni koiranpentu. Hän kertoi, että oli ihmetellyt isoa takapihalle ilmestyvää luuta. Että minkä luu se oikein oli, ja ympäri pihaa kulki jälkiä. Toinen naapuri (joiden kanssa meillä on kolme taloa välissä) oli tullut takapihalle koiranpentua katsomaan, ja tämä lähin naapuri oli sitten ihmetellyt ääneen isoa luuta. Kuulemma se oli heidän koiransa luu! :D Hän oli nähnyt meidän toisen koiran heidän pihassaan, mutta ei ollut ehtiny tehdä mitään, kun oli ollut lapsen kanssa sisällä. Näköjään Nano oli sittenkin ehtinyt kauemmaksi, hakemaan luun, jättämään sen toisen naapurin pihaan ja palaamaan takaisin aidan viereen. Tällainen karkuri meillä!

Nanolla ja Millillä on myös uusi leikki. Takapihalla meillä on iso liukumäki; takaa mennään ylös, siellä on tasanne ja sitten itse liukuosuus. Juoksevat peräkanaa ylös liukumäkeä pitkin ja vauhdilla alas. Välillä istuvat liukumäen päällä katsellen maisemia. Pöhköt! :D Portaita eivät siis käytä, vaan itse liukumäkeä. Siinä on paljon lunta päällä, mutta luulisi sen silti olevan liukas. Vissiin sitten ei tarpeeksi liukas.

Yksi lauantai meinasi sattua isompi tapaturma, mutta onneksi vain säikähdimme pahasti. Olimme metsässä ja rämmimme hangessa, minä ja kaksi muksua sekä koirat. Juoksutin tietoisesti Milliä ja Nanoa, niitä väsyttäen. Pyysin kaksi kertaa perätyste ne luokseni, ja toisella kerralla, kun päästin ne vapaaksi ja ehtivät ehkä 10-15 metrin päähän, niin näin hevosen ja ratsastajan tulevan metsätietä pitkin. Koirat eivät kuulleet enää mitään. Hätäännyin täysin. Kumpikaan koirista ei pelänny ja mä pelkäsin, että ratsastaja lentää hevosen selästä. Sitten Nano pääsi hevosen taakse haistelemaan, ja aattelin, että nyt käy huonosti. Onneksi kyseessä oli hevonen, joka ei potki. Luojan kiitos! Sain koirat kiinni, ja ratsastajakin ihmetteli, ku yleensä koirat pelkää.. Hetken päästä tuli kaksi hevosta vastaan toisesta suunnasta, ja edellinen ratsastaja oli informoinu näitä, että huutavat jo kaukaa, että nää hevoset potkii, jos koirat on vielä irti. Onneksi koirat oli nyt kiinni, ja onneksi ensimmäinen hevonen ei potkinu. Säikäytti kyllä niin kovasti, että tuonne en enää mene.

Kemijärven näyttelyyn, 31.3, ilmoitin molemmat koirat, joten tehdään koko perheen kanssa sinne reissu ja jotain kivaa sisällytetään matkaan. :)

Muuten tänne ei mitään ihmeempää. Millistä on tullut niin aikuinen ja samalla rauhallinen, ihana! Nano on uppiniskainen murkku, johon menee välillä hermot, mutta silti niin ihana! Tärkeitä ovat!!

Kevättää!

Kuvia taas, kuulumisiakin pitäisi kirjoitella, kun vain jaksaa. :) Tämän päivän lenkiltä Sannan sekä Ebban ja Ockran kanssa. Upea sää!

Kuvapläjäys

Turun reissu

Turun koiranäyttelyssä piipahdettiin viime viikonloppuna. Kotiin tuomisena 2x EH ja roppakaupalla kokemusta. :)

Valmistautuminen sujui hienosti, ja täytyy kehua Milliä, kuinka se on aikuistunu. Se on rauhoittunu tosi paljon, ja tassukarvojakin leikatessa neiti seisoi paikallaan koko ajan. Tassukaan ei liikahtanu kunnes olin valmis. Millihän on nyt tosi huonossa karvassa, mutta silti lähti tietenkin mukaan näyttelyyn. Edellisestä kerrasta oli kolme kuukautta, joten oli taas kiva mennä. Milli korkkaskin avoimen luokan, ja Nano puolestaan junnut.

Olemme muuten rajanneet koirien tilaa entisestään heidän ollessaan yksin. Ja se on kyllä auttanut siihen, että Nanon tuhoilut ovat loppuneet. Näin on menty nyt kuukausi, ja toivottavasti jatkossakin. :) Eteisessähän meillä on suurimmat tuhot, ja laitoimme portin kodinhoitohuoneen ja eteisen ovelle. Ovea ei voinut laittaa kiinni, koska ilma ei kierrä silloin niin hyvin. Joten nyt ovella on portti, ja ilma kiertää hyvin. Tää järjestely on ainakin toistaiseksi siis toiminut. :)